Rovaniemen Autoteknillinen Yhdistys ry

Historia

Luonnos/kopio vanhoilta sivuilsta 8.12.2011, parannellaan taittoa/ eaa

Eero Aula

ROVANIEMEN AUTOTEKNILLINEN YHDISTYS RATY 70 VUOTTA TOIMINTAA AUTOTEKNIIKAN JA LIIKKUMISEN KEHITTÄMISEKSI

Rovaniemen autoteknillinen yhdistys - RATY - on pysynyt hyvin hengissä jo 70 vuotta. Vaikka se toimiikin maantieteellisesti Suomessa arktisissa oloissa varsin pohjoisessa, napapiirin tuntumassa Joulupukin maassa, on se yksi maamme vanhimmista ja kokeneimmista autotekniikan yhdistyksistä. Vain pari vuotta vanhempia ovat vastaavat Suomen vanhimmat eteläisen Suomen Helsingin, Viipurin, Turun ja Tampereen yhdistykset. Nuorempia löytyy mm. Kuopiosta, Oulusta, Jyväskylästä, Seinäjoelta, Porista jne. Varsin edistyksellistä kulttuuria edustivat jo tuolloin Pohjoisen automiehet Lapissa.

Monesti kuvataan kehityksen laahaavan ikään kuin myöhäisjunassa täällä poronhoitoalueen tuntumassa. Ainakin nämä autotekniikan pioneerit ovat jo 70 vuotta sitten olleet kehityksen mukana ja ajan hermolla, joskin aloite varsinaisen rekisteröidyn yhdistyksen perustamiseen on tullut valtakunnallista autoteknistä yhdistysasiaa ajavilta aktivisteilta. Erityisen tarmokkaina tälle asialle olivat herrat Harald Anero ja Väinö Kuusijärvi, mutta ilman paikallista valveutuneisuutta ei asia olisi onnistunut. Autotekniikan uranuurtajia Liikkuminen paikasta toiseen - matkustaminen ja maailman näkeminen - on aina kiehtonut ihmiskuntaa.

Jo keski- ja uudenajan vaihteessa haaveili Leonardo da Vinci konevoimalla kulkevista ajoneuvoista ja ennen Ranskan vallankumousta v. 1769 rakensi ranskalainen insinööriupseeri Nicolas Gugnot ensimmäisen höyryllä kulkevan ajoneuvon, joka liikkui ja ajoi maailman historian ensimmäisen autokolarin kivimuuria vasten. Vasta polttomoottorin syntyminen saksalaisen insinööri Otton keksintönä 1870-luvun lopulla antoi puhtia auton valmistamiseen. Ensimmäiset polttomoottorilla kulkevat autot rakensivat v. 1886 samaan aikaan Karl Benz ja Cottlieb Daimler, kumpikin omansa. Benzin auto oli kahdelle hengelle rakennettu, teholtaan 2 hevosvoimaa ja huippunopeus tasaisella tiellä 18 km/h. Autoa mainostettiin silloisella iskulauseella "sopii myös käytettäväksi epätasaisilla kaduilla ja maanteillä pienemmällä nopeudella".

Suomessa on autolla ajettu ensi kerran viime vuosisadan vaihteessa. Tampereelta tiedetään rakennusmestari Johan Dolf Levinin omistaneen Oldsmobile merkkisen yksisylinterisen auton jo vuonna 1898. Toisaalta ensimmäisen auton maahantuojaksi mainitaan kamariherra Linder. Hänet kerrotaan tuoneen Reunault-merkkisen auton vuonna 1900 Suomeen. 1900-luvun kaksi ensimmäistä vuosikymmentä oli enemmän harrastelua autotekniikan parissa. Lapsenkengistään autotekniikka pikkuhiljaa luopui 1920-luvulla ja autot tulivat vähitellen hyötykäyttöön. Teknillinen kehitys alalla kiihtyi yhä toisen vuosikymmenen loppupuolella ja autoliikenne alkoi näytellä yhä tärkeämpää osaa myöskin talouselämässä.

Vuoden 1929 mallit poikkesivat jo teknillisesti suuresti v. 1925 malleista. Huolto, korjaus ja koulutus kuuluvat kuvaan aina Kun 20-luvulla maahantuodut autot 30-luvun alkupuolella alkoivat vaatia korjauksia ja autokanta lisääntyi erityisen nopeasti kymmenlukujen vaihteessa, heräsi vastuuntuntoisten autoalan teknikkojen piireissä huoli kehityksen vauhdin mukana pysymisestä. Maassa ei tuolloin ollut minkäänlaista autoteknistä koulutusta saatavilla, ei ollut saatavana minkäänlaista autoteknistä kirjallisuuttakaan noina aikoina. Vain harva yleensäkään tuolloin taisi ulkomaan kieliä, eivät monet myöskään autotekniikan asiantuntijoista. Kirjallisuutta tosin ei ollut juuri saatavana vierailla kielilläkään. Tekninen koulutus kuitenkin nähtiin jo silloin valistuneiden ammattimiesten keskuudessa autotekniikan kehityksen mukana pysymisen ehtona. Nämä huolet ovat aikanaan johtaneet myös Rovaniemen autoteknillisen yhdistyksen syntyyn. Rovaniemen yhdistyksen perustamista edelsi Suomen Autoteknikkojen yhdistys, jonka perustava kokous oli 17.6.1932 Helsingissä. Helsingissä tuolloin perustetun yhdistyksen nimi viittaa jo valtakunnalliseen järjestöön ja niinpä se olikin pohja yhdistyksen keskusjärjestölle nykyiselle Suomen Autoteknilliselle liitolle. Jo tuolloin yhdistyksen tarkoitusperät määriteltiin kokoamaan yhteistoimintaan paikkakunnan autoteknikot ja muut autoalalla toimivat henkilöt, edistämään autoalan ammattien kehittämistä jne..

Tarkoitusperät eivät juuri ole tuosta muuttuneet. Yhdistys perustettiin jo silloin pysyttelemään puhtaasti teknillisellä alalla ja tarkoituksellisesti on vältetty palkka-asioiden ajamista ja etujärjestönä toimimista. Näihin tarkoitusperiin on koko historian ajan katsottu päästävän paremmin, kun yhdistyksessä voivat toimia niin työntekijät kuin työnantajatkin. Liitto ja sen jäsenyhdistykset ovat näin pelkästään aatteellisia. Autoteknikot järjestäytyvät Alku Suomen autoteknikkojen aatteelliselle järjestäytymiselle lähti Helsingistä 1932 ja laajeni nopeasti seuraavana vuonna Turkuun, Tampereelle ja Viipuriin, joihin vuonna 1933 perustettiin kuhunkin oma autoteknikkojen yhdistys. Tätä seurasi luonnollisesti yhdistykset yhteen liittävänä Suomen Autoteknikkojen liitto, jonka perustava kokous kutsuttiin koolle helmikuun 24.-25 päiviksi 1934. Suomen Autoteknikkojen Liiton perustivat tällöin Suomen Autoteknikkojen yhdistys pj. Y.V. Briha ja sihteeri K.J. Syvähuoko ja Väinö Kuusijärvi, Viipurin Autoteknikot Ry, O. Kurki-Suonio ja H. Ollikainen, Turun Autoteknikot Ry F. Nurmi ja M. Wallenius ja Mikkeliin vasta perustetusta yhdistyksestä A. Piispanen ja N. Korsima. Tampereen yhdistys oli myös perustamassa liittoa voimakkaasti R. Ajon ja Harald Anderssonin aktiviteetilla. Kun näin on perustettu valtakunnallinen Suomen autoteknikkojen liitto, olivat lähimpinä tavoitteina liiton esilletulo maassa, sen laajuuden ja voiman lisääminen saattamalla toiminnan piiriin autoteknikot yli valtakunnan paikkakuntakohtaisina yhdistyksinä. Niinpä liiton perustamisvuotta seuraavan vuoden alussa 1935 perustettiin vuoden ensimmäisenä Rovaniemen autoteknikkojen yhdistys ja samana vuonna myös Kuopioon, Ouluun, Varkauteen, Kajaaniin, Jyväskylään ja Joensuuhun. Liiton perustamisvuonna 1934 saatiin aikaan yhdistykset Kotkaan, Lappeenrantaan, Lahteen, Mikkeliin, Vaasaan ja Saloon.

Suomen maassa näitä yhdistyksiä, jotka myöhemmin on muutettu autoteknillisiksi yhdistyksiksi autoteknikkojen yhdistysten sijasta, on tällä hetkellä 31. Kun Rovaniemen yhdistys on perustamisjärjestyksessä 11. koko maan 39 yhdistyksestä, on perustellusti todettava Rovaniemen automiesten olleen jo 70 vuotta sitten valtakunnallisestikin katsoen teknillisesti varsin edistyksellisiä, valistuneita ja alaltansa vastuuntuntevia ammattimiehiä, kuten jo aikaisemmin mainittiinkin. Yhdistysten perustamista yli maan ajoivat varsin aktiivisesti herrat Harald Andersson ja Väinö Kuusijärvi. Merkittävää osaa myös Rovaniemen yhdistyksen perustamisessa on näytellyt erityisesti johtaja Harald Andersson, myöhemmin hän suomalaisti nimensä Aneroksi. Molemmat herrat ovat tehneet yhdistyksen eteen uraauurtavaa työtä. Heidän ansioitaan ylistäköön liiton historiikit tarkemmin. Rovaniemi mukaan jo varhain Harald Anero oli tammikuussa matkoilla Rovaniemellä. Kauppayhtiön silloinen työnjohtaja Akseli Vainionpää ja johtaja Anero olivat vanhoja tuttuja ja molemmat Tampereen vastaavan yhdistyksen perustajajäseniä, innostuneita ja asialle antautuneita. Oltuaan yhteydessä toisiinsa 19.1.1935, saivat nämä tarmokkaat kaverit Rovaniemen Autoteknikkojen yhdistyksen perustavan kokouksen koolle jo seuraavana päivänä. Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi silloin hotelli Lipposella V. A. Alanärä ja sihteerinä Aati Matilainen. Yhdistystä perustamassa tällöin olivat myös Harald Andersson (Anero), Karl A. Bergius, Väinö Miettunen, Aug. Ropponen, Erkki Flink, Akseli Vainionpää, Paavo Kosonen, Yrjö V. Arovaara, Otto E. Happonen ja Väinö Lindqvist. Aikakirjat kertovat varsinaisen Rovaniemen Autoteknikkojen yhdistyksen järjestäytymiskokouksen olleen huhtikuun 23. päivänä 1935. Tällöin oli jo yhdistyksessä jäseniä 22, jotka silloin äänestämällä valitsivat yhdistyksen ensimmäisen puheenjohtajan. Ylivoimaisella äänten enemmistöllä eli 19:llä 22:sta voitti tämän historiallisen puheenjohtajuuden Karl A. Bergius. Myös ensimmäinen johtokunta valittiin lippuäänestyksellä ja paikat jakaantuivat annettujen äänten mukaan seuraavasti: Aati Matilainen 19 ääntä, Väinö Alanärä 17 ääntä, Yrjö A. Arovaara 17, Aarne Aho 16, Josef A. Backberg 16, Aug. Ropponen 15. Varajäseniäkin valittiin jo silloin ja niiksi tulivat Otto Happonen ja Akseli Vainionpää. Yhdistyksen ensimmäinen sihteeri oli Aati Matilainen. Näin nämä ennakkoluulottomat autotekniikan pohjoisen pioneerit käynnistivät yhdistyksen toiminnan Rovaniemellä.

Autonkuljettajien koulutus oli selvästi nuoren yhdistyksen huolena. Korjaustoiminta osoitti, että ammattitaidottomat kuljettajat aiheuttavat kalliita vahinkoja ajokeille. Eräiltä tahoilta haluttiin autonkuljettajien koulutus silloisten veturinkuljettajien koulutuksen tasolle. Lienee ollut rautateillä tasokasta opetusta, kun tämän mallin mukaan mies olisi päästetty ajokkeineen yksin liikenteeseen kolmen vuoden koulutuksen jälkeen. Ajatus ei saanut kuitenkaan yleistä kannatusta.

Ajan henkeä Rovaniemellä noina aikoina kuvasivat myös julkituodut käsitykset, joiden mukaan autonkuljettajat ja korjausmiehet täytyy tuoda Helsingistä - paikallisista ei näihin hommiin ole. Järki voitti nämäkin pessimistiasenteelliset tunteenpurkaukset ja niinpä optimistisimpien keskuudessa vähitellen yrittäjyys antoi merkkejä ja suunnitelmat auto- ja konekorjaustoiminnasta konkretisoituivat.

Ensimmäisen auto- ja konekorjaamon perusti Akseli Lipponen, joka perimätiedon mukaan korjaili myös polkupyöriä. Sosiaalista kanssakäymistä Yhdistyksen toiminta vakiintui pian toiminnan alkuvuosina, kunnes sodat keskeyttivät tämän niin kuin monta muutakin rauhanajan ratasta. Sotien jälkeinen aika vuodesta 1945 oli Rovaniemellä voimakasta jälleenrakennusaikaa. Väestön liikehdintä oli olennaista tälle ajalle. Kansaa tuli ja meni. Rovaniemen autoteknillinen yhdistys pyrki samassa voimakkaan muuttoliikkeen ja jälleenrakennustoiminnan seurassa heräilemään henkiin nyt johtaja Uno Lammisen puheenjohdolla. Kauppaneuvos Lamminen teki elämäntehtävänsä Rovaniemellä Pohjolan Auton johtajana vuoteen 1978 saakka. Yhdistyksen toiminta kävi sodan jälkeisinä vuosina vähän kituen lähinnä runsaan muuttoliikkeen vuoksi. Jäsenkato oli seurausta väen vaihtumisesta. Vaikka vähän kituliaasti, mutta säilyi yhdistys kuitenkin elävien kirjoissa myös tuona jäsenmäärän aallonpohjan aikana. Yhdistyksen puuhamiehen Akseli Vainionpään ehdotuksesta perustettiin "maanantaikerho" ikään kuin hengen pitimeksi. Yhdistyksen jäsenet kokoontuivat vaimoineen joka toinen maanantai vuorollaan jonkun jäsenen kotiin. Virstanpylväitä Yhdistyksen toiminnan merkittävimpiä kilometritolppia lienee ollut vuonna 1962 järjestetty 25-vuotisjuhla ja sen yhteydessä Suomen Autoteknillisen Liiton 28. valtakunnallinen liittokokous.

Yksitoista vuotta myöhemmin 1973 yhdistys järjesti liiton kesäpäivät varsin onnistuneesti Rovaniemellä Napapiirillä ja Suomutunturilla. 40-vuotismerkkipäivää juhlittiin syyskuussa 1975 ja 50-vuotisjuhlia 1985. Kansainvälinen Subzero Engineering Conditions Conference järjestettiin Rovaniemllä tammikuussa 1989 ja Liiton kesäpäivät jo toisen kerran Rovaniemellä ja Levillä 1993. Vuosilta 1949 ja 1950 kertovat pöytäkirjat yhdistyksen olleen aktiivisenä yhdessä Autoklubin kanssa järjestämässä Rovaniemen vauhtikisoja. Yhdistys on toimittanut v. 1975 40-vuotisjuhlajulkaisun. 1977 Lasinpyyhkijälehden, 1980 Aja oikein Rovaniemellä ja 1983 Liiku oikein Rovaniemellä. 50-vuotisjuhlajulkaisu tehtiin 1985 ja kesäpäivien yhteydessä 1993 uusi Lapin Vilkku lehti. Juhla Vilkku 60-vuotisjuhlajulkaisu 1995 on toinen Vilkku-nimellä ilmestynyt lehti. Lehden maineikkaita perinteitä jatkavat myöhemmin 1998, 2000, 2002 ja nyt 2005 ilmestyneet Lapin Vilkku lehdet. Yhdistyksen toimintaa johtaa 70-vuotisjuhlavuonna 2005 johtokunta: pj. Arto Kuukasjärvi, sihteerinä Esko Kulusjärvi, jäseninä Jaakko Heikkinen, Kimmo Herranen, Lauri Saarelainen, Kari Niva, Hannu Sarajärvi, Jukka Herranen, Oiva Happonen, Alpo Kähkönen ja Osmo Valkonen. Viisi ensimmäistä yhdistyksen toiminnan vuosikymmentä on kuvattu yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti 50-vuotisjuhlajulkaisussa 20 vuotta sitten, josta myös ydinkohdat tähän historiikkiin on koottu ja tarkasteltu niitä nykynäkemysten mukaan. Tämän jälkeisen parin vuosikymmenen aikana 1985-2005 on autotekniikka ottanut aikamoisen harppauksen lähinnä tieto- ja viestintätekniikan suuntaan. Mikroprosessorit kontrolloivat nyt yleisesti moottorin toimintaa, voimansiirtoa ja ajoa yleisesti. Nyt navigoidaan ja valitaan ajoreitit ajotietokoneiden avulla. Monet yhdistyksemme jäsenistä ovat nähneet usean vuosikymmenen ja aktiivisimmat seniorit neljän, jopa viiden ja kuudenkin vuosikymmenen ajan toimintaamme. Jäsenkunnan keski-ikä on selvästi noussut ainakin viimeisen neljän vuosikymmenen aikana, mikä lienee myös eräs merkki alamme kehityksestä. Yhdistyksen jäsenkunta on paitsi ikääntyvää, myös varsin miehinen, naisia ei ole tullut jäseniksi vuosikausiin.

Tällä vuosituhannella on yhdistys luopunut jäsenkuntaa ja myös naapuriyhdistyksiä pitkään ja hyvin palvelleesta Petäjäselän kämpästä. Siitäkin on seikkaperäisiä kertomuksia aikaisemmissa historiikeissa. Petäjäselän kämpälle on monen jäsenen sydän jäänyt ja sitä kaiholla muistellaan vielä pitkään. Vuonna 2003 yhdistyksemme osallistui Suomen Autoteknillisen Liiton Autokorjaamoalan historiaprojektiin. Projektin tarkoituksena on kerätä perinnetieto alalta talteen haastattelemalla kokeneita alan toimijoita. Rovaniemen yhdistyksestä haastateltiin todella alan veteraaneja Veikko Keskiruokasta, Pentti Parikkaa ja Oiva Happosta. Haastattelunauhojen litteroinnista tuli 60 sivua erittäin mielenkiintoista aineistoa ajalta ennen sotia, sotien aikaan ja jälkeen. Veikko Keskiruokasen 90 v. kokemukset ja kertomukset mm. Petsamon Nikkelin elämästä, Pentti Parikan 84 v. muistelut alan opiskeluista harjoitteluista ja töistä Viipurissa, sodasta autokomppaniassa uusien Opeleiden kanssa Petroskoin, Karhumäen, Suojärven ja Syvärin suunnilla sekä Oiva Happosen 70 v. muistelut autoalan historiasta Rovaniemen suunnalla ovat arvokasta perinnetietoa. Alkuperäiset nauhoitukset ja kirjalliset aineistot on tallennettu tuleville historioiden tutkijoille Mobilian automuseoon. Sähköinen versio on Autoteknillisen Liiton toimistolla ja kopiot haastatelluilla ja allekirjoittaneella haastattelijalla. Onnea ja menestystä jäsenille sekä 70 vuotiaalle yhdistykselle, sen tuleville vuosille ja vuosikymmenille. Rovaniemellä 3.1.2005 Eero Aula